Hajamietteitä kapinaviikoilta

Juhani Aho (1861–-1921) oli modernin suomalaisen kaunokirjallisuuden ja modernin suomalaisen journalismin uranaukaisijoita. Savolainen tyyliniekka kulki jo elämänsä illassa, kun maassa puhkesi sisällissota. Ajantapahtumia ei tarkkaillut niinkään enää vapaamielinen toimittaja tai uudistusmielinen prosaisti vaan kirjailijaeläkettä nauttiva Helsingin yliopiston kunniatohtori ja kansalliskirjailijaksi monumentalisoitu sanataiteen isähahmo. Jälkiviisaudella silattu kapinakronikointi vallatussa Helsingissä on notkean tiedonvälityksen tai totuudenjanoisen erittelyn sijaan äkkiväärää lajia ja puolueellista laatua. Se on pinteeseen joutuneen ja päläästä päässeen vuodatusta.

Sellaisenaankin teos kuuluu tasapainoisimpiin aikalaiskuvauksiin vaikeasta aiheestaan.

"Mutta kuinka minä kimmastunkin heihin –- kuitenkaan minä en voi itseäni silmästä silmään katsoen kieltää, että syitä sittenkin on, joskaan ei tähän vallankumoukseen, niin ainakin vähää vaille tähän, ja että Marx saattaa olla oikeassa."