Čelisti slov

Eric havahtuu muistinsa menettäneenä, saa psykiatriltaan tietää että hänen tyttöystävänsä kuoli onnettomuudessa muutamaa vuotta aiemmin ja — kun käy ilmi, että asia onkin paljon monimutkaisempi kuin miltä aluksi näytti — lähtee selvittämään omaa menneisyyttään ja tyttöystävänsä kohtaloa menneisyyden itseltään saamiensa kirjeiden avulla. Käsitemaailmaan sukeltava ja todellisuuden rajoja rikkova selviytymistaistelu muuttuu aina vain vetävämmäksi, mutta menettää hiukan vetoaan lopussa, kun kaiken pitäisi ehkä muuttua entistäkin eeppisemmäksi. Ja helkkari soikoon, onko cisheteropäähenkilöiden aina pakko ruveta panemaan joka kirjassa?

Mutta joo, jotenkin hyvin samankaltainen tarina kuin Pasi Ilmari Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa, vaikka tunnelma onkin todella erilainen.

This is my second read of this book. I want to love it, and for a long way through, I do. Then it all falls apart in the third act. I’ll likely read it again in a few years, after the specifics fade from my memories.

Cute idea.

This book created one of the most interesting and unique worlds only to ruin it all in a horrible ending. It is still a great book well worth reading.

I read this at Skyros in probably 2008 -
and I think my response was,
Actually mate
Nobody fucking cares
that's right
Nobody gives a rat's ass
pecially, asspecially me,
nobody gives a shit
about this attempt at lit
erature, erasure would be better
why don't you crawl into
a happy hour
because nobody
oh oh body
nobody gives
a damn.
Like the simian memory of a chimp
in the jungles of text
your protag is a simp
obsessed with sex
and I don't
no I don't
I absolutely don't
give a hoot.
That's moot.
no no no no no no no
Mamma Mia Mamma Mia
Mamma Mia would at least be entertaining
so
just
no