Jo johdannon perusteella tiesin, että pidän tästä kirjasta. Se olikin alusta loppuun erinomainen – vaikuttava, raivostuttava, herättävä, pöyristyttävä, turhauttava. Loppu oli onneksi todella inspiroiva ja voimaannuttava, joten lukemisesta ei jäänyt lannistunut fiilis.

Tämä kirja auttaa ymmärtämään lähihistoriaa ja nykypäivän poliittista ja taloudellista tilannetta aivan uudella tavalla. Mietin jatkuvasti, kuinka tutuilta uusliberalismin perusperiaatteet (yksityistäminen, talouden vapauttaminen ja sosiaalimenojen leikkaaminen) kuulostavatkaan vuoden 2025 Suomessa. Mahtaako Petteri Orpolla olla yöpöydän laatikossa raamatun sijaan Milton Friedmanin Capitalism and Freedom?

Suomessa valtion taloustilanne esitetään jatkuvana kriisinä, millä perustellaan kurjistavien toimien tarpeellisuutta. Nuo toimet köyhdyttävät köyhiä ja rikastuttavat rikkaita. Herää kysymys, kuinka tarpeellisia toimet loppujen lopuksi ovat, etenkin jos ne perustuvat IMF:n suosituksiin... Kuinka paljon meille valehdellaan ja mitä kaikkea meiltä salataan, jotta uusliberalistisia taloustoimia saadaan vedettyä läpi? Täytyy ehkä askarrella foliohattu... tai foliohaalari.

Kirja myös selittää esimerkiksi Afrikan valtioiden velkatilannetta kannalta, jota en ole ikinä kuullut nostettavan esille missään muualla.

Kirjassa selitettiin varsin seikkaperäisesti Pinochetin Chilen talouskokeilut ja muutenkin Latinalaisen Amerikan lähihistoriaa, josta olen halunnut tietää lisää. Minulle tuli melko lailla uutena tietona Puolan Neuvostoliitosta irtautumisen vaiheet ja Solidaarisuuden tarina – ja se, että Solidaarisuuden petos johti Laki ja oikeus -puolueen nousuun ja sitä kautta Puolan nykyiseen ihmisoikeustilanteeseen. Kiitos tästäkin, vapaa markkinatalous ja sen lähettiläät!

Kirjaa lukiessa minulle tuli vahva tunne, että asioiden nykytilaa kritisoidakseen ja muuttaakseen pitäisi ottaa haltuunsa taloustieteen perusteet, koska sillä perustellaan ja hallitaan politiikkaa niin vahvasti. Sinänsä ärsyttävää, koska puhumme rahasta jo muutenkin liikaa. Mietin myös, mistä tutustuminen pitäisi aloittaa, kun puolet ajasta koko talousajattelu vaikuttaa suorastaan kultilta. Minua kiinnostaisi myös tietää, kuinka vahva Chicagon koulun vaikutus Suomen taloustieteeseen on (ollut).

Kirjan käännös on todella hyvä. Ainoa kielellinen asia, joka minua ärsytti, oli ajatusviivan ja pilkun käyttö peräkkäin (–,).